Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
25262728123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

RSS

Voit kommentoida blogikirjoituksiani tai antaa pisteitä yhdestä viiteen.

1 = huonoin pistemäärä ja 5 = paras pistemäärä.

 

 Halti lomalla Lapissa
12.03.2013 05:38 | Teksti Jaana, kuvat Henri

Meille tarjoutui tilaisuus lähteä viikon lomamatkalle Lappiin Pyhätunturille ja päätimme käyttää sen hyväksemme lähinnä siksi, että Halti pääsisi tutustumaan "juuriinsa". Matka kesti pysähdyksineen yli 15 tuntia, mutta hienosti Halti jaksoi istua autossa, vaikkakaan ei osannut lainkaan nukkua eikä suostunut juurikaan syömään mitään. Pysähtelimme kuitenkin melko usein, jotta Halti pääsisi välillä jalottelemaan.

Tarkoituksemme oli hiihtää koko viikko Haltin kanssa, mutta tiedusteltuamme hotellin vastaanotosta, missä voisimme koiran kanssa liikkua, vastaus oli ettei oikeastaan missään muualla kuin järven jäällä. Olimme tosi pettyneitä, koska olimme ajaneet näin pitkän matkan viettääksemme hiihtolomaa Haltin kanssa ja nyt näytti siltä, että vain minä ja Henri pääsisimme hiihtämään ja Halti joutuisi jäämään yksin mökkiin.

Ensimmäinen päivä meni tutustuen kohteeseen ja ajoimme mm. Luostolle päin. Sieltä onneksi löytyi yksi latu, jossa koirat saivat olla mukana hiihtämässä. Laitoimme Haltille valjaat ja siihen kiinni taluttimen ja toisen pään kiinni Henrin vyötärölle. Nopeasti Halti oppi juoksemaan ladun vieressä samaan tahtiin Henrin kanssa.

Seuraavana päivänä kävimme kyselemässä Naava-keskuksesta, eikö missään olisi latua, johon voisi mennä koiran kanssa. Riemu oli suuri kun ilmeni, että Pelkosenniemen kunta on jo vuonna 2006 tehnyt päätöksen, että koirat saavat olla kytkettyinä mukana kaikilla mahdollisilla laduilla Pelkosenniemen kunnan alueella. Sen jälkeen hiihdimme joka päivä aamulla ja iltapäivällä muutaman kilometrin lenkit Haltin kanssa ja Halti nautti suunnattomasti juoksemisesta ladun vierellä. Jopa alamäetkin menivät hienosti hihnassa vaikka vauhti oli välillä aika kovakin.

Yhtenä päivänä teimme oikein pitkän lenkin, 15 km, kiertäen koko Pyhätunturin. Loppupää oli melko haastavaa, sillä jouduimme ensin nousemaan lähes 2 km koko ajan ylöspäin ja sitten saavuimme Karhunjuottolammelle, jossa paistoimme makkaraa kodassa. Sen jälkeen olikin pelottavan vaikea osuus, sillä jouduimme laskeutumaan lähes pystysuoraa rinnettä alas kuruun. Kallion seinämään oli kyllä laitettu noin 200 metrin matkalta rappuset, mutta niitä ei ollut pidetty kunnossa talvisaikaan, joten raput olivat aivan täynnä lunta ja koko ajan sai pelätä, että lähtee luisumaan alas kuruun. Jouduimme kantamaan sukset ja lisäksi Henrillä oli tietysti vielä Halti hihnassa. Onneksi selvisimme kaikki hengissä ja laskeuduttuamme alas kuruun, oli siellä todella upea iso vesiputous, joka oli tietysti jäässä.

Hiihtolenkkien varrella pysähtelimme välillä juomaan mehua ja Halti sai aina kovasti ihailua ja kehuja, mm. saksalaisilta turisteilta. Kummasti se koira vaan yhdistää ihmisiä. :)

Yksi päätavoitteista oli myös, että Halti pääsisi tutustumaan poroihin ja näkisimme, miten hän niihin suhtautuu. Vaikka olimmekin Lapissa, ei poroja näkynyt missään. Selvisi, että porojen on vaikea löytää ruokaa maastosta sateisen syksyn takia ja siksi niitä ei näkynyt vapaana missään vaan kasvattajat pitivät niitä kotonaan. Löysimme kuitenkin Kopara -nimisen porotilan, jossa oli mm. poropolku, jolla pääsisi tutustumaan poroihin. Kävin omistajalta kysymässä, saisimmeko ottaa koiran mukaan polulle ja hän sanoi, ettei normaalisti, sillä porot yleensä lähtevät karkuun. Kerroin hänelle, että meillä on suomenlapinkoira ja olemme ajaneet 1000 km sen takia, että koiramme pääsisi tapaamaan poroja, jolloin omistaja heltyi ja antoi meille luvan ottaa Halti mukaan kierrokselle. Halti oli erittäin kiinnostunut poroista, mutta ei tietysti kovin lähelle niitä päässyt, sillä porot olivat aitauksessa. Omistaja kertoi, että nykyään eivät porotilalliset enää juurikaan koiria käytä, vaan paimentavat poroja mönkijöillä ja helikoptereilla. Joopa joo, se on tätä nykyaikaa!

Viikko meni nopeasti hiihtäessä ja keli oli mitä parhain. Totesimme, että Halti on oikea suomenlapinkoira, niin paljon hän nautti lumesta ja pakkasesta.

Kotimatkalle lähdettyämme pysähdyimme Rovaniemellä Napapiirin kohdalla. Kävimme siellä muutamassa myymälässä Haltin odottaessa autossa. Kun olimme jo lähdössä pois, niin huomasimme Haltia ulkoiluttaessamme, että aidan vierellä seisoskeli poromies kolmen poron ja kahden lapinporokoiran kanssa. Halti rupesi tietysti kovasti haukkumaan ja käännyimme poispäin, mutta poromies huuteli peräämme, että tulkaa tänne vain. Halti oli aivan innoissaan, ei niinkään poroista, mutta näistä kahdesta lapinporokoira -nartusta, äidistä ja tyttärestä, jotka olivat nimeltään Moona ja Muusa.

Näillä poroilla pääsivät turistit noin 10 minuuttia kestävälle poroajelulle ja me tietysti heti innokkaina osallistuimme, sillä poromies sanoi heti, että Halti pääsisi rekeen mukaan. Kaiken kukkuraksi nämä porokoirat hyppäsivät mukaan rekeen ja toista rekeä, jossa istuin minä ja Halti, ohjasi Moona ja Henrin rekeä ohjasi Muusa. Porot eivät pelänneet lainkaan Haltia eikä Halti poroja.

Poromies oli erittäin ystävällinen ja kutsui meidät jo ensi vuonna kyläänkin kotitilalleen Posiolle ja sanoi, että Halti olisi juuri nyt sen ikäinen, että hänen pitäisi ryhtyä paimentamaan poroja. Halti lähti kuitenkin meidän mukanamme kiltisti koti kotia ja olimme kaikki monta kokemusta rikkaampia.

Takaisin Haltin hakemistoon

Takaisin kasvattien blogien pääsivulle

 


( Päivitetty: 12.03.2013 06:18 )

 - Teksti Jaana, kuvat Henri
1. 2. 3. 4. 5. Pisteet: 5.000 (4)



Kommentti

                       
Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Yksityinen 
Roskapostisuojaus: Paljonko on kahdeksan plus kahdeksan?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2018 Käpäläkallion kennel - suntuubi.com