Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
262728293012
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31123456

RSS

 Mihku, Pikku Terminaattorimme
15.12.2012 20:42 | Johanna

Niin siinä sitten kävi!

Puoli vuotta Mihku oli kotona yksikseen kiltti poika. Ajattelin, että hienostihan tämä menee, ei varmaan ala enää tekemään pahojaan. Sitten eräänä kauniina päivänä töitten jälkeen istuin juomassa kahvia pöydän äärellä ja ihmettelin, mitä valkoista paperia olohuoneen lattialla mahtaa olla. Mihku on taitanut löytää nenäliinan ja silpunnut sen. Lähempi tarkastelu osoitti kuitenkin, että siinähän oli pala olohuoneen tapettia rytyssä. Tapettihan oli revitty takan viereiseltä seinältä! Siitähän se ilo sitten repesi. Hetken sadattelun jälkeen tapetti korjattiin jollain silotteella eikä sitä vieraat huomaa, ellei siitä sano. Eipä tainneet eteisenkään tapetit Mihkua miellyttää! Yhtenä päivänä Mihku oli repinyt ulko-oven vierustan tapetin alas, sitä seuraavana päivänä toiselta puolen ovea tapetin alas ja vielä kolmantena päivänä uudelleen molemmilta puolilta tapetit. Se oli varmasti lystiä puuhaa. Ne irtosivat varmasti seinästä pieninä palasina ja niitä oli kiva levitellä ympäri huushollia.

Seuraava pahempi juttu sattui ihan omasta tyhmyydestä johtuen. Istuin sohvalla tietokone sylissäni ja olin siihen täysin keskittynyt. Mihku hääräili omiaan puruluiden kanssa. Hänellä on tapana pureskella niitä sohvan vieressä ja työnnellä niitä sohvan alle. Olin jo muutaman sieltä kaivellut siinä illan aikana. Yhtäkkiä Mihku pelästyi jotain niin, että hyppäsi loikan taaksepäin. Ihmettelin, mitä nyt ja huomasin syrjäsilmällä samalla sinisen leimahduksen!!! Tietokone oli latauksessa ja Mihku oli pureskellut sähköjohdon poikki. Pelästyin todella kovin. Mihkulle olisi voinut käydä vaikka kuinka huonosti. Nykyään Mihku viettää päivät rajatulla alueella eikä pääse kiertelemään pitkin taloa. Topi on näin talvisin päivät Mihkun seurana sisällä. Tapetit ja sähköjohdotkin ovat saaneet olla rauhassa.

Mihku oli tässä joku aika sitten aika rasittava, kun alkoi selvästi komentamaan meitä. Haukkumista riitti pitkin päivää niin, että hermot alkoi mennä. Ei auttanut kielto eikä toiseen huoneeseen eristäminen kuin hetkeksi. Ajattelin sitten koittaa suihkupulloa ja se olikin pelottava juttu. Yksi suihkaus riitti. Pullo oli olohuoneen pöydällä eikä Mihku uskaltanut edes tulla sohvalle, vaan yritti tulla selkäpuolelta. Hannu joutui vielä kerran suihkauttamaan ja siihen jäi haukkuminen. Meillä on nyt ihanan hiljaista. Kyllä Mihku haukkuu, kun tullaan kotiin, kun joku kävelee kalliolla talon ohi tai kuuluu jotain outoa ääntä, mutta niin pitääkin tehdä. Ulkona haukkuminenkin on mielestäni vähentynyt. Muita koiria Mihku kyllä komentelee ja autossa tulee edelleen hepuli, kun Mihku näkee koiria kadulla. Silloin nousee kauhea konsertti eikä siitä tahdo tulla loppua.

Mihku oli lokakuun alussa ensimmäisellä viikon lomalla täällä Perniössä Mortinmäen Mukavassa Koirahotellissa. Hotellin omistaja on tuttu ihminen jo lapsuuteni ajoilta ja se helpotti Mihkun jättämistä hoitoon. Lisäksi paikka on aivan ihana, monta ulkotarhaa pihassa ja sievästi kalustetut huoneet koirille. Mukavasti loma oli mennyt. Mihku oli viihtynyt, nukkunut ja syönyt hyvin ja huonekin oli pysynyt ehjänä. Pelkäsin, että Mihku laittaa senkin remonttiin. Lähetin jossain vaiheessa tekstarin lomalta ja kyselin, miten Mihku pärjäilee. Vastauksena tuli, että tuolla se painaa sata lasissa Matildan perässä. Matilda on hotellin hoitotäti, joka leikittää vierailijoita pitkin päivää. Ei ollut edes ikävöinyt meidän perään, kun oli heti kaveri vastassa. Toisaalta kun haimme Mihkun, oli hän pihassa ja huomasi heti automme. Siihen jäi Matilda ja Mihku lähti aitauksen ovelle odottamaan meitä. Kun haimme tavarat sisältä, Mihku istui ulko-ovella varmistaen, että pääsee varmasti mukaan.

Mihku on kiltti ja mukava poika ja melko rauhallinenkin. Lepäilee, leikkii ja painii Topin kanssa. Hänestä taitaa tulla pieni uros. Tuskaillaan välillä Mihkun syömisen kanssa, kun poika on niin nirso ruuan suhteen että. Välillä ei tule edes ruokakupille, kun kutsu käy tai sitten tulee katsomaan ja lähtee pois. Ei auta vaikka Topikin tulee ruokakupille syömään. Luulisi, että kiihkeämmin vaan Mihku pistelisi ruokaa poskeen ettei toinen saa. Mutta ei, siinä pojat syövät sulassa sovussa samalta kupilta. Mahtaakohan Topi alkaa kohta haukkumaan, kun on siirtynyt koiran ruokaa murkinoimaan?

Mihku on ihan terhakka kaveri, juoksee ja kävelee Hannun kanssa pitempiä lenkkejä useamman kerran viikossa. Hannu on mielissään, kun nyt on kaveri, joka on aina valmis mukaan, oli sää sitten mikä tahansa.

Mihkun lempipuuhaa on touhuaminen pallon ja puruluiden kanssa. Hän heittelee niitä pitkin seinää ja rappuja alas ja katselee ylhäältä luiden kolinaa ja pyörimistä. Pehmoleluja on kiva tuivertaa. Nykyään vaan kaikki pehmot hajoavat kovan käsittelyn seurauksesta kovin nopeasti. Kaikilta möhköiltä taitaa puuttua käsi tai korva.

Rapsutuksesta Mihku tykkää erityisesti. Sohvalle hän tulee usein kainaloon istumaan ja sitten rapsutellaan. Yhtenä yönä Mihku kaivautui viereen nukkumaan hetkeksi. Toisenkin yön teki samoin, mutta silloin alkoikin oksentamaan ja tietenkin sänkyyn. :( Ihan on kuin pikkulapset. Muistot palasivat mieleen omien tyttöjen lapsuusajoilta.

Lumesta Mihku on tietenkin innoissaan. Nyt on riittänyt lumitöitä ja Mihkuhan on touhuissaan mukana. Se vaan on huonompi asia, että kaveri lähtee omille teilleen kun silmä vähänkin välttää. Lähes joka ilta ollaan huudeltu ja etsitty Mihkua. Mihkuhan ei tunnetusti vieläkään kuule mitään, jos sillä päällä on. Pari kertaa on kyllä semmoinen ihme tapahtunut, että kaveri ilmestyy jostain talon kulmilta. Laitoin sitten yksi ilta Mihkulle kaulaan otsalampun ajatellen, että valokeila toivottavasti näkyy kauempaakin. Taas Mihku hävisi eikä mitään tapahtunut vaikka kuinka huudeltiin. Loppujen lopuksi Hannu huomasi valokeilan naapurin pihan kulmalla. Siellä Mihku oli haistelemassa ja odottelemassa, josko naapurin Kicki ilmestyisi ulos. Onneksi naapurin pihavalot olivat sammuksissa, jotta valo erottui.

Mihkun ensimmäistä joulua odotellaan mielenkiinnolla. Joulupaketit pitää vielä hakea pojille. Mitenhän mahtaa joulukuusen käydä tänä vuonna? Topin ensimmäinen joulu on vielä hyvässä muistissa. Kuusi oli ekan kerran nurin jo ennen kuin se oli kokonaan koristeltu. Siinä koristeet sitten roikkuivat miten sattui jouluaattona. Toisen kerran se oli nurin, kun tulin töistä joulun jälkeen. Lyhyeksi jäi sen kuusen tarina. Nyt täällä on sitten kaksi vilperttiä painamassa peräkanaa! 

Rauhallista Joulun aikaa kaikille!

Takaisin Mihkun hakemistoon.

Takaisin kasvattien blogien pääsivulle.


( Päivitetty: 16.12.2012 17:37 )

 - Johanna
1. 2. 3. 4. 5. Pisteet: 4.750 (4)



Kommentti

                       
Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Yksityinen 
Roskapostisuojaus: Paljonko on kahdeksan plus seitsemän?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2018 Käpäläkallion kennel - suntuubi.com